Arrival in Korea and all that jazz

Nyt on oltu Soulissa noin kolme viikkoa joten voisi olla korkea aika vähän pyyhkiä pölyä pois tän sivuston päältä. Tulee luultavasti olemaan melko pitkä päivitys joka käsittää ainakin suurimman osan täällä tähän mennessä viettäneestäni ajasta, mutta koska suurin osa kuvista on postitettu jo Facebookiin, yritän käyttää niitä mahdollisimman vähän - sekä puhua lyhyesti. 

Ihan matkan alussa täällä oli melkko synkkä ja sateinen sää, mutta kuuma kuitenkin. Sitä kesti varmaan päivän tai kaksi ja sen jälkeen onkin aurinko porottanut ja asteet ollu kolmessakympissä tai sen yli. Vähäsen paloin (ihan kuin se olisi kenellekään yllätys) mutten mitenkään pahasti. Ei satu eikä mitään, ärsyttää vaan tälläinen erivärinen kaistale ihoa sen verran että sitä yrittää piilotella. Mutta, ne kuvat! 

RUOKA:

Omasta mielestäni ruoka täällä on suurimmassa osassa tapauksista ollut erittäin hyvää. Lihan ystävälle erinomainen paikka, vegetaristille ei ehkä niinkään. Tietenkin riippuu ihan omasta ruokamausta ja ruokapaikasta tykkääkö vai ei mutta itse olen ollut tyytyväinen. Lukuunottamatta niitä paria kertaa kun olen eksynyt koulun ruokalaan. Ja niin, ruoka on myös tulisempaa verrattuna japanilaiseen tai kiinalaiseen keittiöön.


HUVIPUISTOT:

Koreasta löytyy varmaan enemmänkin huvipuistoja mutta Lotte World ja Everland ovat ehdottomasti niistä kaksi suurinta. Loppujen lopuksi Lotte World on itse asiassa yllättävän pieni, vaikkakin Aasian suurin sisähuvipuisto, mutta Everland on jättiläismäinen. Huvipuistolaitteiden lisäksi sieltä löytyy eläimiä ja onpa heillä ihan ikioma safarialuekin. Everlandista löytyy myös maailman jyrkin puuvuoristorata joka siis tosiaan on JYRKKÄ. Ja tällä siis tarkoitan aivan ensimmäistä alastuloa joka menee melkein 90 asteen kulmassa. Sen jälkeen mäet loivenevat mutta no worries, nopeutta riittää silti aivan järkyttävä määrä ja lisää tähän vielä se että kyseinen vuoristorata on myös aivan törkeän pitkä. Kyllä siinä riittää kyytiä kerrakseen! Everlandin vierestä löytyy myös vesipuisto, joka oli osittain hieman huvittava kokemus. Me suomalaiset otamme uimataidon itsestään selvyytenä, mutta Koreassa kaikki eivät osaakaan uida, ainakaan yhtä hyvin kuin me. Siksi siis siellä on normaalia pitää pelastusliivejä päällä vesipuistossa (itse asiassa siellä on myös enemmän vähemmän pakollista pitää jotain hattua päässä siellä ollessa joka tosin ei omaan päähäni löytänyt tietään kovinkaan usein). Ei mitenkään pakollista mutta esimerkiksi altaaseen johon tulee keinotekoisia aaltoja en päässyt (syvään päähän) koska mulla ei ollut pelastusliiviä. Ymmärrän kyllä miksi, mutta asia huvitti minua silti. Olenhan osannut uida jo pienestä pitäen, harrastanut uintia jossain vaiheessa elämääni, käynyt läpi ties kuinka monta vesipuistoa ja viime kesänä uinut melko pitkälle rannasta ja takaisin, joten pari pientä aaltoa ei kyllä hirveästi saa epäilemään kykyjäni pysyä pinnalla ja elossa. Sitä paitsi altaasta löytyy kyllä hengenpelastajat. Muuten kyllä kivan jännät mäet löytyi, paljon patjamäkiä yms. Yhteen jonottaessa tuli sitten eräs korealainen MC minut ja veljeni bonganneeksi yleisön joukosta ja... no noloa meininkiä oli tietenkin luvassa. Viimeiseksi mäeksi jätimme 360 astetta ympäri (kyllä, luit oikein) menevän tuubin. Erittäin jännä. Seisot kapselin sisään ja lattia vaan katoaa alta, putoat hetken aikaa ihan vapaasti ja kymmenen sekuntia myöhemmin oletkin jo alhaalla. Korealaisen kiitospäivän aikaan olisi tarkoitus mennä uudestaan sillä silloin ei ole paljon porukkaa siellä ja hinnat ovat ulkomaalaisille erittäin halvat. 


NÄHTÄVYYDET:

Totta puhuakseen, olen säälittävän vähän kierrellyt nähtävyyksiä. Aika on yksinkertaisesti mennyt muuhun ja ihan heti ei ole tehnyt mieli käydä uudestaan läpi kaikki jotka on jo kerran talvella nähnyt vaikka palatsien alueet nyt paljon kauniimpia ovatkin. Lasketaanko eläintarhoja ja akvaarioita muuten nähtävyyksiksi? Jos ei niin sitten olen tällä reissulla pyhittänyt vain yhden päivän nähtävyyksille. Kävimme DMZ:lla, toisin sanoen Koreoiden rajalla. Tosin koska varasimme vain DMZ:n emme koskaan päässeet 170 metriä (vai miten se oli?) lähemmäksi rajaa. Minun täytyypi siis vielä eksyä sinne uudestaan koska tahdon käydä vielä JSA:llakin. Omasta mielestäni oli kuitenkin aika hieno matka ja tulihan sitä nähtyä Pohjois-Korean puolta. Ostimme myös pohjoiskorealaista olutta! Samana iltana kävimme myös N Seoul Towerissa (Namsan Tower) joka kuuluu omiin suosikkeihini Soulin nähtävyyksistä. Tällä kertaa torni jopa suvaitsi olla värikäs eikä vaan tylsän valkoinen kuten viime tammikuussa. 


K-POP: 

Se nyt oli sanomatta selvää että kun pääsee korealaisen popin luvattuun maahan niin sen parissa myös menee aikaa. Heti ensimmäisenä viikonloppuna oli kaksi keikkaa: MBLAQ ja F.T Island. Molemmat oli tietysti aivan mahtavia, ainakin jos olet fani. Molemmat olivat myös jollain tapaa aika speciaaleja sillä MBLAQ:lle konsertti oli heidän koko uransa ensimmäinen ja F.T Islandin aikana juhlittiin yhden jäsenen syntymäpäivää. Ja koska olen MBLAQ:n faniklubin jäsen, olen helposti päässyt sisään katsomaan heidän nauhoituksiaan musiikkiohjelmiin sun muihin joten hiukan on tullut kierrettyä. Yksi päivä meni kokonaan yhtä julkkisten urheilutapahtumaa kattomassa. Oli sen arvoinen vaikka sisään saikin jonottaa monta tuntia ja sää sattui olemaan tukalan kuuma juuri sinä päivänä. MBLAQ:n lisäksi olen myös pariin otteeseen nähnyt Hwanheen josta olen erittäin ilahtunut sillä kyseinen mies osaa LAULAA. Eikä se ulkonäkökään pahimmasta päästä ole ;) Oikeastaan kyllä iskin silmäni enemmänkin Hwanheen taustatanssijaan, Seyongiin... Mutta vaikka olen kerennyt näin paljon jo näkemään ja kokemaan tältä saralta, ei se tosiaankaan ole kaikkea aikaani vienyt. 


IHMISET:

Musiikkiakin parempi asia täällä on ehkä ollut seura. Giangia en saanut kämppäkaverikseni mutta asun kyllä mukavan ranskalaisen tytön kanssa joten siinä ei ole mitään valittamista. Olen viettänyt paljon aikaa Dinan kanssa, eräs täällä opiskeleva tyttö jonka tapasin netissä päälle vuosi sitten. Olen tietysti myös tutustunut todella moneen uuteen ihmiseen yliopistolla ja ainakin suurin osa vaikuttaa todella mukavilta. Joukossa on siis niin vaihtoon tulleita ulkomaalaisiakin kuin ihan korealaisiakin opiskelijoita. Kyseisiin korealaisiin opiskelijoihin ei tosin olla tutustuttu normaaleilla oppitunneilla vaan ihan muuta kautta. Suuri osa vaihto-opiskelijoista ilmoittautui mukaan mentoriohjelmaan jonka kautta siis jokaiselle jaettiin "oma" korealainen opiskelija ohjastamaan kulttuuriin sopeutumisessa ja tarpeellisten virallisten asioiden hoitamisessa avustamista (koska täällä ei välttämättä puhuta englantia edes maahanmuuttovirastossa). Alunperin päädyin pyytämään tyttöä parikseni mutta sainkin pojan. Joka on muuten kuvassa alaoikealla. Ei sillä että valittaisin koska nyt mulla on joku jonka kanssa jakaa kaikki mun huonoimmatkin vitsit. Ei vaan siis ihan oikeasti tullaan tosi hyvin juttuun mikä on aina plussaa jos on epäilemättä jumissa jonkun seurassa seuraavat puoli vuotta. Mutta tosiaan, verrattuna Suomessa elettyyn aikaan, täällä on tullut käytyä ulkona aika paljon. Nyt ei puhuta juomisesta (vaikka usein jos on porukalla ulkona syömässä niin juomat kuuluvat vahvasti illan yhtälöön) vaan ihan yleisesti ottaen koneen hylkäämisestä ja huoneesta ulos lähtemisestä. Sen lisäksi vielä olen useasti tullut kotiin takaisin paljon myöhemmin kuin Suomessa (praise the Lord for no morning classes!) mikä kutkuttaa jännästi vatsassa, koska se on periaatteessa ihan uusi kokemus. Raha tietysti palaa sen vastineeksi mutta niin palaisi teilläkin jos kerran kävisitte asuntolamme ruokalassa syömässä sitä "ruokaa". Vähän kaikkialla on tosiaan kerennyt jo käymään eikä näytä vauhti vielä loppuakseen. 


Kouluasiat sitten ensi kerralla.